Korvet koskemattomat meille elon antavat
Ikihonkain armeijat, ei äärtä, laitaa
Seuraa meitä vauraus, raiskioiden autius
Eipä tunne metsänväki salomaitaan
Mutta staaloja, loitsittuja, maahisia, ei voi taltuttaa
Unelmoimme sammosta, taivaan kirjokannesta
Mutta rikki raastamme elon kudelmaa
Niin vahvaa mutta haurasta, vielä viipyy huulilla
Ylpeytemme hinta, kuolon suudelma
Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset vuorollaan
Kekäleiksi korventaa
Mutta aaveita, loitsittuja, räyhähenkiä, ei voi karkottaa
Myrrysmiesten hakkaamat korvet, kasken polttamat
Vaihtuu unet valkeat korpimetsän vihaan
Manattuja mahteja ei voi enää hallita
Upottavat kyntensä mustaan lihaan
Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset kunkin vuorollaan
Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset kunkin vuorollaan