Tag: Moonsorrow

Verellä kirjoitettu kirja elämän Käsissä sodan maailman luojan Yli kuluvan talven voiko kuoleva jaksaa Haavoittuneenakin susia kutsuen Eikä miekka paranna ...

Auringon kuoleman syntyäkseen Uusi maailma tarvitsee Vain pisaran vettä kylmyyteen Käsillä juoksemaan ihmisten Hiljainen järvi kauas kantaa Säveltä maiseman pysähtyneen ...

Kulkija rauhaa etsien Kynsistä petojen haavoja sain Katveeseen, suojaan metsien Kiirii laulu isien kaikuna ain Laulu isien kaikuna ain Taistelun ...

Nuo valkoiset kentät tätä maata hallitsevat Jään välkehtiessä hiljaa itkevät Kaiken kuolevaisen ajat muistavat Halki pohjoisen kirkas taivas siintää Metsän ...

Astu saliin kadotuksen Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu Kuuletko, tunnetko mitään? Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti Tiedät ...

Raunioita tuhotun kaupungin vierestä katsellen Vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen? Koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en Kynnet selässään ...

En enää yksin hallitse koskia ja metsää Puitani koura kyltymätön repii juuriltaan Kuka valtakuntani rajoja käydä uskaltaa Näin rikkoa iäisyyksien ...

Painavi mieleni kuin kaikki maa. Vaipuu jo eloni sammalten taa. Ikihonkain siimekseen yksin nyt jään. Menneet on linnut sen, lehvät ...

Kuule kuinka tuulen tytär laulaa kaunista lauluaan. Kuinka henkäyksensä lumpeita hiljaa liikuttaa. Syvään vihreään silmien noiden valo tähtien lankeaa. Sydämessään ...

Äärellä veden luodolla istuen polviin päänsä painaneena. Laineet kolean tuulen syleilyssä taakkansa saavat kantaakseen. Nähnyt on tulta, nähnyt on kuolemaa ...

Tuhannen vuotta olemme kulkeneet eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin. Tuon laakson pohjalla taivaiden tornien ...

Katkennut terä kädessäni, verivana rinnallani. Vain tyhjä huotra maahan tallattuna seuraa kun lähden taas. On vihollinen kaadettu, voittamaton voitettu. Veistettyä ...

Kuun vielä varttuessa kulki kuiskaus päällä veen kaukaa. Aallot levotonna löivät vasten sateen pieksemää rantaa. Kauan hiljaisia lienneet salot alla ...

"Aurinko ja kuu. Syttyneet kaukana sieltä missä lehväin suoja yllein kumartuu. Kai vuosia olen jo kulkenut muassa metsien kansojen. Olen ...

Missä lienee hän joka kylänsä möi, johti vihollisen hyökkäykseen? Missä lienee hän joka veljensä verta jalkojensa juureen vuodatti? Kuka lienee ...

Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa, kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun. Jo kolmen iästä, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa ja ...

Saapui hän keskelle hävityksen kylään ammoin niin rauhaisaan. Katot hehkuivat väreissä liekkien ja veri rakkaiden peitti maan. Vihan nostatti ja ...

Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat, muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut. ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat, he, joita kastettu ei aikonutkaan ...

Veljet sekä siskot, kokoontukaamme yhteen pöytään! On meidän malja nostettava uudelle jumalalle. Tähden alla syntynyt meidän seuraamme nyt liittyy. Hän ...

Kotini tuulen, kotini aaltojen, toi kaiho minut takaisin. Lämmöllä tervehdit matkaajaa joka sinun laulusi laulaa. On kotini näillä rannoilla, kotini ...

Katseessani kirkas valo matkaan läpi autiuden. Kenttä taistelun taakse jäänyt vain toistaa vaimeita kirouksiaan. Veljeni ja viholliseni; ei kukaan heistä ...

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille. Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika - puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä. (voittajansa) ...

Kun toinen salama maahan löi hän tointui unestaan. Tahtoi hän kokea voimiaan, ne liian heikoiks' osoittain. Aikuistua saanut vielä ei, ...